"Aikansa kutakin", sanoi pässi kun päätä leikattiin

Arvaatte varmaan kuka keksi otsikon. Jep, Aleksi. Karkeudestaan huolimatta se kuvaa kuitenkin tämän hetkistä tilannettamme oikein hyvin, eli Espanjan aikamme on todellakin loppumassa. Viimeinen kokonainen päivä on tänään ja huomenna lento lähtee Suomeen 14.10. Meillä on vaihto Berliinissä ja joudumme odottelemaan siellä muutaman tunnin, joten Suomessa olemme vasta siinä puolen yön aikoihin. 

Tässä vielä kuitenkin pieni katsaus Marokon reissustamme. Matkaan lähdimme maanantaina yhdeksän aikoihin ja ajoimme Algecirakseen, josta seilasimme pienellä paatilla Ceutaan. Ceutassa ylitimme rajan ja kiitos Jumalalle, kaikki meni tälläkin kertaa hyvin! Tottakai tullimiehet keksivät kaikenlaista huomauteltavaa ja matkanjohtajamme joutuivat juoksemaan luukulta luukulle ja taas takaisin noin puolisentoista tuntia.

Tähän väliin pieni kevennys: "Tapahtui Ceutan sataman läheisyydessä." (Aleksi kirjoittaa minä-muodossa)

Laiva aloitti parkkeeraamisensa Ceutan laituriin, kun menin vielä ostamaan yhden KitKat-suklaapatukan laivan Jet Star-kahvilasta. Sain suklaapötkyläisen maksettua, kun kassaneidin vieressä seisoskeleva nainen aloitti yllättäen keskustelun selvällä suomen kielellä, hieman virolaisella murteella:

Nainen: Oletko Helsingistä?

Aleksi: En, mutta opiskelen kyllä siellä.

Nainen: No, kuinka mina paasen lentokentalta Itäkeskukseen?

Aleksi: Otat bussin Helsingin keskustaan ja jatkat siitä sitten Itäkeskukseen.

Nainen: Kiitos.

Siinä sitä sitten naureskeltiin, hah hah haa ja hehe, että kyllä on maailma pieni, kun ollaan Pohjois-Afrikassa, niin joku kysyy suomeksi reittiohjeita Itikseen. Laiva oli norjalaisen varustamon vanha Helsinki-Tallinna laiva ja henkilökunta oli Virosta. Kukaan ei ehkä edes hymyile tälle jutulle, mutta siellä laivassa se oli tosi hassun hauska juttu.

Ceutasta ajoimme Tangerin ja Rabatin kautta Meknesiin ja siellä vietimme yhden yön. Meknesissä kävimme myös rukoilemassa moskeijassa. Emme Allahia, vaan Elävää Jumalaa. Seuraavana päivänä ajoimme jälleen Rabatin kautta takaisin Tangeriin.  Tangerissa olimme sitten yhden yön ja keskiviikkona kävimme lastenkodilla ja kiertelimme Tangeria. Porukka oli kuitenkin niin väsynyt pitkistä ajomatkoista, että päätimme lähteä kuuden laivalla takaisin Espanjaan ja kotona olimme jo kymmenen aikaan illalla. 

Vaikka matka oli niin henkisesti kuin fyysisestikin todella väsyttävä, saimme kuitenkin kokea siunausta ja Jumalan läsnäoloa. Matka mielenkiintoinen myös siksi, että viimeksi me jäimme Tangeriin kun muut jatkoivat matkaa Rabatiin ja Meknesiin, mutta nyt mekin menimme joukon mukana. Lisäksi oli ihanaa käydä jälleen lastenkodilla ja viedä Jumalan rakkautta isättömille ja äidittömille lapsille. Erityisesti Jossun sydämelle jäi noin kymmenvuotias, vammainen poika. Poika ei puhunut, äänteli vain ja heijasi itseään edestakaisin. Muistakaa tuota pientä poikaa rukouksin, että Jeesus voisi koskettaa ja parantaa ja että hän voisi kokea rakkautta ja turvaa ja voisi elää onnellisen ja hyvän elämän."Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle".

Menossa moskeijaan

Moskeijassa

Basaari

Marokon ruuat maistuivat jälleen

Marokon matka oli ihana päätös ajallemme Espanjassa ja vaikka haikein sydämin lähdemmekin, niin kiitollinen mieli on kaikesta mitä olemme saaneet kokea ja kaikista niistä ihmisistä, joihin olemme saaneet tutustua. Jumala on hyvä! Kiitos kaikille esirukouksista ja muistamisesta, rukouksillanne on ollut todella suuri merkitys ja olemme kokeneet, että taivaalliset sotajoukot ovat todella olleet kanssamme. Siunausta ja pian nähdään! :) 

- J & A

What a joy! Que allegria! Mikä ilo!

Holá amigos pitkästä aikaa! Viimeiset kymmenen päivää ovat menneet lomailun ja chillailun merkeissä. Ja kuten viime postauksessa mainitsimme, olemme saaneet pitää ihanaa Iidua vieranaamme! Kuten eräs ystävämme George sanoo, What a joy! :D 

Mijasin aasitaksi

No siinä se ny o.

Mijas - valkoinen kaupunki

Ryhmäkuva palabra de poder -seurakunnasta

Rantalentistä 

Guillermo, Iidu ja Seva 

Aktioporukka Suomesta saapui torstaina ja olemme olleet siinä mukana enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Huomenna kuitenkin suuntaamme Marokkoon pariksi päiväksi, muistakaa rukouksin! Pääsemme myös vierailemaan uudelleen Tangerin lastenkodilla. Tällaisia tällä kertaa, taidamme vielä kerran päivittää Marokon matkan jälkeen. Sinne siis! :)

- J & A

Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Niinpä niin, 18 päivää jäljellä Espanjan reissusta ja sitten koittaa paluu Suomeen. Toisaalta sitä jo odottaa, että näkee perheen ja kaikki läheiset, mutta toisaalta olisi mukava jäädäkin vielä pitemmäksi aikaa. Ollaan me tässä jo mietitty, että koska voitaisiin tulla seuraavan kerran. :D Mutta Herra yksin tietää. 

Viime viikko meni rauhallisissa merkeissä. Aleksi viimeisteli uutta keittiötä ja Jossu yritti väkertää koulutehtäviä. Onneksi on enää yksi tehtävä tekemättä ja sitten on kaikki raportit ja esseet kasassa! Tiistaina olimme romanien raamattupiirissä ja lauantaina Jossu oli romanien naistenpiirissä Susanan ja Natasjan kanssa. 

Perjantaina meidät kutsuttiin syömään Susanalle ja Timille. Oli kyllä huippuhauskaa, vaikka voisimme olla heidän lapsiaan! Ü Söimme hyvin ja pelasimme lautapelejä Välimeren välkkyessä taustalla, muy bueno! 

Sunnuntaina kävimme vielä Kyöstillä ja Natasjalla syömässä, sillä Natasja on lähdössä keskiviikkona Suomeen ja Kyösti sitten sunnuntaina. Pikkuhiljaa täältä alkaa väki lähteä. Toisaalta se helpottaa omaakin lähtemistä. :) 

Tämän viikon kohokohta tulee varmasti olemaan perjantai, kun Jossun rakas sisko, Iidu tulee vieraaksemme kymmeneksi päiväksi. <3  Can´t wait! Perjantaina alkaa myös meidän viikon mittainen lomamme. Mukavaa siis tiedossa. Ü 

Muutamia kuvia vielä kuluneelta viikolta: 

Romanilapset laulavat rukouspiirissä - Jesús vive!

Natasjan ja Kyöstin uima-allas. Täälläkin saatettiin
 yhtenä päivänä käväistä

Pelailua Timillä ja Susanalla.

Kts. edellinen

Viimeinen toripäivä - Aleksi ja Kyösti

Viimeinen toripäivä - Josefiia

Sellaista diipadaapaa tällä kertaa. :P Siuppa!

- J & A

Feo rana

Ja näin ikkään, viikko siinä taas meni niin että hujahti! Viime postauksessa toivottelimme aurinkoista säätä teille, ja sitä siellä Suomessa on viime päivinä kuulemma ollutkin! Hieno juttu. :) Täällä puolestaan on värjötelty aika koleassa säässä, mutta ensi viikolle jo lupaa parempaa. 

Tosiaan, tiistaina lähdimme Antequeran farmille. Farmin on perustanut aikoinaan amerikkalainen lähetyssaarnaaja Daniel de Vecchio (mm. kirjoittanut kirjan Ei enää maitoa). Farmi on kasvanut vuosien varrella suureksi alueeksi, johon kuuluu isoja asuinrakennuksia, kasvihuoneita, peltoja, navettarakennuksia, isoja kylmiöitä ja varastoja ym. Tällä hetkellä alueella asuu 60 ihmistä. 

Farmin tarkoituksena on yksinkertaisesti huumeriippuvaisten auttaminen ja evankeliumin saarnaaminen. Vieroitukseen otetaan kerrallaan vain yksi henkilö (aiemmista virheistä on kuulemma opittu). Hänelle nimetään uskossaan kypsä ohjaaja olemaan vierellä 24/7. Farmilla saa olla niin kauan kuin itsestä tuntuu hyvältä ja kunnes kokee olevansa tarpeeksi vahva itsenäiseen elämään. Uskoa ei tuputeta, eikä ketään pakoteta uskoon. Jaana (yksi vastuullisista) kuitenkin sanoi, että usein uusi henkilö tulee joko uskoon tai lähtee ihan alkuvaiheessa, joten periaatteessa kaikki farmilla asuvat ovat uskovaisia. 

Farmin viikko-ohjelma on hyvin rutiininomainen ja työntäyteinen. Tiistaista lauantaihin on aamuhartaus 07.00 ja aamupala 08.00. Aamupalan jälkeen jokainen menee töihin ja ruoka-aika on 13.30. Parin tunnin siestan jälkeen jatketaan töitä 15.30 ja työskennellään aina päivälliseen, eli kello 19.30-20.00 asti. Useimpina iltoina on vielä kokouksia joko läheisissä kylissä tai Antequeran seurakunnassa. Sunnuntaisin on aamukokous ja maanantai on  täysin vapaapäivä. 

Osallistuimme farmin normaalirytmiin ja teimme töitä yhdessä asukkaiden kanssa. Suurin osa asukkaista on nuoria, mutta mukana on myös perheitä ja jo useita kymmeniä vuosia farmilla asuneita. Aleksi oli korjaamassa keittiötä koko viikon ajan ja Josefiia teki monenlaista, siivosi, lajitteli ruokaa (Farmi saa ruokaa lahjoituksena kaupoista ja he ottavat itse mitä tarvitsevat ja jakavat sitten eteenpäin tarvitseville) ja teki ruokaa.

Farmin toiminta rahoitetaan viljeltyjen tuotteiden, kuten maissin ja okran tuotoilla. Kesäkuukaudet tehdään kovasti töitä ja kesällä saaduilla rahoilla eletään sitten talviaika. Maidon osalta farmi on täysin omavarainen ja kuten jo mainitsimme, paljon ruokaa tulee myös lahjoituksena. 

Viikko oli kokonaisuudessaan siunattu viikko, vaikka ilma oli aika kylmä ja Jossu oli vähän sairaanakin. Opimme kuitenkin vähän espanjaa ja saimme kokea Jumalan Hengen läsnäoloa! Oli upeaa tutustua ihmisiin, jotka ovat todella antautuneita Jeesukselle! Kaikista huokui jano Jumalan puoleen ja tuntui, että jokainen oli ihan täysillä mukana. Kokouksissa oli väkevä Pyhän Hengen läsnäolo ja koimme mutkatonta hengen yhteyttä. 

Viikko huipentui lauantai-illan konserttiin, joka pidettiin härkätaísteluareenalla Antequeran keskustassa. Tilaisuus oli evankelioiva ja siihen oli jaettu kutsuja etukäteen. Sää näytti kuitenkin kääntyvän meitä vastaan, mutta kiitos Jumalalle, konsertin aikana ei satanut pisaraakaan! Heti kun sanottiin loppuaamen, alkoi sade. Kyllä Jumala on ihmeellinen! 

Konsertista ei juurikaan koitunut kuluja, sillä areena oli saatu kaupungilta täysin ilmaiseksi ja valot, äänet, lava ym. hoiteli yksi mies täysin ilmaiseksi. Mukana oli bändi Malagasta, puhuja Bilbaosta ja draamaryhmä Aurinkorannikolta (ei muistu tarkka kaupunki mieleen). Kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin ja konserttiin tulikin väkeä yli tuhat henkeä! Siis tuhat ihmistä kuuli evankeliumin ja noin kaksikymmentä ihmistä otti vastaan Jeesuksen! Kuinka suuri ja armollinen Jumala meillä onkaan! Antequerassa ja läheisissä kylissä on herätyksen merkkejä ilmassa, rukoillaan, että voisimme nähdä samaa Suomessa ja ympäri maailman! 

Joten kiitollisin mielin olemme palanneet Manosille. Kyllä sitä mielellään olisi vielä toisen viikon ollut, mutta olimme jo sopineet tulevalle viikolle kaikenlaista, joten täytyypä katsella joskus myöhemmin. :)

Seuraavat päivät ovatkin arkista aherrusta ja täytyy jo vähän katsella asioita siitä kulmasta, että lähdön hetki lähenee. Sellaista tällä kertaa, siunattua viikkoa kaikille! 

Jossu töissä keittiöllä

Konsertista

Te doy gloria a ti Jésus!

Kunnon systeemit ne olla pitää!

Antequeran seurakunnan kokouksesta. Kaikki
rakennuksen
materiaalit on saatu ilmaiseksi ja kirkko on tehty
vapaaehtoisvoimin.

Aleksi ja espanjalaiset kaiffarit

T. Sofia ja Alexis (Näillä nimillä espanjalaiset meitä kutsuvat, ei oikein nuo suomalaiset nimet taivu). 

ps. Otsikko Feo rana tarkoittaa rumaa sammakkoa. Joku suomalainen oli opettanut yhdelle farmin miehistä pari suomen sanaa ja ne olivat "ruma sammakko". Eipä tulisi heti ensimmäisenä noita sanoja kenellekään opettaa.

Vieraisilla

Hellurei! Me täällä taas. Tällä kertaa pientä raporttia lomareissusta ja vähän kurkistusta tulevaan. :)

Elikkäs, viime torstaina lähdettiin ajeleen Pilar de la Horadadaan päin siinä kahden maissa iltapäivällä. Kulkupelinä meillä oli jo hieman ruosteinen Fiat Ducato, vuosimallia -03. Siinä tehtiin sitten rauhassa matkaa, sillä lastina meillä oli hurjasti kirjoja ja vanha automme ei vuoristoisessa maastossa kovin kovaa kulkenut sellaisen kuorman kanssa. Mutta oli aikaa katsella upeita maisemia! Ajoimme Granadan kautta ja näimme myös Sierra Nevadan, Espanjan korkeimman vuoriston. 

Matka sujui ihan mukavasti, kerran kyllä ajoimme harhaan ja Aleksi kysyi hetken kierreltyämme apua paikalliselta mieheltä. Kovasti herra siinä selitti espanjaksi ja taputteli Aleksia selkään, mutta onneksi viesti meni kuitenkin perille ja päästiin taas kartalle! Perillä Pilarissa oltiin siinä puoli yhdeksän maissa ja meitä odottikin aivan upeat kattaukset ja päästiin vielä saunaankin. Kyllä siinä kiitätti pitkän matkan jälkeen. :)

Perjantaina kävimme aamupäivästä Torreviejassa markkinoilla ja myöhemmin syömässä Marketalla ja Olavilla. Illalla osallistuimme varkki-iltaan, joka oli useiden alueiden yhteinen. Varkkeja oli noin 30 ja meteli sen mukainen! Ohjelmassa oli lauluja, leikkejä ja tietysti ehtaa Sanaa. Läheisellä kentällä järjestettiin vielä viestejä, jalkapalloa ym. kivaa. Kovasti ihmetystä herätti Aleksin pituus ja pojat kyselivätkin, että onko Aleksi joku koripalloilija vai miksi se on niin pitkä. 

Lauantaina lepäilimme, kävimme ostoskeskuksessa, söimme kiinalaisessa todella herkullista ruokaa ja katsoimme illalla vielä Suomi-Slovakia -ottelun. Joten hyvin rennoissa merkeissä mentiin. Sunnuntaina osallistuimme kahteen kokoukseen, aamupäivällä Torreviejassa ja illalla Pilarissa. Täällä oli äitienpäivä ja ohjelma oli myös vähän spesiaalimpaa. 

Maanantaina menimme vielä aamulla Marketan ja Olavin residenssille ja nautimme todella runsaan ja maittavan brunssin. Mahat ääriään myöten täynnä lähdimme ajelemaan takaisin Fuengirolaan päin siinä yhden maissa ja perillä olimme siinä kuuden pintaan. Matka taittui huomattavasti joutuisammin ilman kirjalaatikoita! 

Reissumme onnistui siis hyvin, oli upeaa nähdä Outin ja Timon työkenttää, siinä kyllä hommia riittää. Muistetaan entistä enemmän rukouksin heidän työtään! Saimme nauttia äärimmäisestä vieraanvaraisuudesta ja meitä passattiin oikein toden teolla. Virkistyneinä ja levänneinä palasimmeManosille. 

Ruusut kukkivat Manosin pihalla

Maisemaa Kyöstin ja Natasjan parvekkeelta

Lähdössä reissuun

Aleksin loman kohokohta: 7 viikon tauon jälkeen ruista!

Varkki-illasta

Koko kööri kiinalaisessa

Kisakatsomo

Tänään kävimme tutustumassa Antequeran farmiin. Antequera on tästä noin 80 kilometrin päässä oleva noin 45 000 asukkaan kaupunki. Farmi puolestaan on tarkoitettu huumevieroitukseen tuleville ja muille apua tarvitseville. Väkeä siellä asuu tällä hetkellä noin 60. Ensiviikolla meidän on tarkoitus mennä kaksisteen farmille pidemmäksikin aikaa, joten enemmän infoa ja kuvia siitä sitten myöhemmin. Tämän hetkisten tietojen mukaan lähdemme sinne tiistaina ja palaamme sunnuntaina. 

Antequeran reissun jälkeen Aleksi lähtee mahdollisesti Melillaan viikoksi. Pääsemme vielä käymään Marokossakin kesäkuun aktioryhmän kanssa! Aivan mahtavaa. :D Mutta tällaisia tällä kertaa, siunausta sinne ja aurinkoista säätä. Täällä alkaa lämpötilat huiteleen siellä 30 asteen tienoilla. O.o

- J & A

Vappuja!

HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA VAPPUA KAIKILLE!

kuvat weheartit.com

Täälläkin vappu on yleinen vapaapäivä, joten päästään vapunviettoon mekin. :) Pian tästä ollaankin lähdössä Kyöstille ja Natashalle, luvassa grillailua, munkkeja ja simaa sekä hyvää seuraa. Myöhemmin käydään vielä ferialla, eilen alkoivat kansainväliset päivät  täällä Fuengirolassa ja jokainen kansalaisuus on edustettuna markkina-alueella aina sunnuntaihin asti. Paljon on siis eri maiden musiikkia ja ruokakulttuuria luvassa, joku päivä taisi olla ihan aito brasiliainen sambakarnevaalikin. Täytyypä käydä katsomassa, miten suomalaiset ovat esillä. :D 

Huomenna lähdetään sitten Torreviejaan päin, Outille ja Timolle. Palaamme maanantaina, joten silloin on luultavasti luvassa raporttia matkaltamme. :)

-  J & A

Taginea ja minareettihuutoja

Elikkäs alkuun 16. viikon pääpiirteet lyhyesti, kun kerran niin luvatttiin. Aleksi aloitti keittiöremontin Manoksella ja Josefiia piti toisen "naisten konferenssin" perjantaina Fuengirolassa. Lauantaina oli jo perinteeksi muodostunut toripäivä, jossa myimme huonekaluja täyden autolastin verran. Muuten viikko oli, niinkuin on jo mainittu, arkista aherrusta.

Nämä pari ensimmäistä kuvaa ei ehkä ihan kaikkia lukijoita
kovin paljon kiinnosta... -Aleksi

Mutta pakko laittaa työkuviakin, ettette vaan luule, että
costa del solin kuuma rantahiekka alati lämmittää selkää!

Naisten konferenssin osallistujakuntaa Fugessa

Ja tässä tulee postaus Marokon matkasta: 

Lähdimme matkaan tiistaina aamupäivästä. Mukaan lähtivät meidän lisäksemme Pertti ja Leena, Ari ja Anna-Leena, Kyösti sekä Sari. Kahdella autolla lähdettiin huristelemaan kohti Algecirasta, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä. Laivamatka olikin sitten ensimmäinen koettelemus. Laiva kun ei ollut mikään iso Viking Line, vaan pikkuinen purkki, joka keinui pienessäkin aallokossa (Konkarit kyllä arvelivat, että kyseessä saattoi olla myös todella huono kuski, koska meri ei ollut kovin rauhaton). Anyhow, laivamatka oli Jossulle ja muutamille muillekin seurueemme jäsenille koettelemus, mutta onneksi seilasimme vain 40 minuuttia. Jos matka olisi ollut yhtään pidempi, olisi laivan henkilökunta saanut vähän siivoushommia. 

Algeciraksesta saavuimme Ceutaan, toiseen Espanjan omistamaan itsehallinnolliseen kaupunkiin. Ceutassa otimme vähän lisää lastia mukaan ja suuntasimme kohti rajaa. Rajalla odoteltiin noin kaksi tuntia ja lopulta päästiin kivuttomasti yli. :D Ceutasta matkasimme Tangeriin, välillä pysähdyimme syömään harira-keitot ja taginet :) Taginea tuli syötyä reissussa runsaasti.

Tangeriin saavuimme siinä neljän pintaan. Meidät jätettiin sveitsiläis-marokkolaisen pariskunnan hoiviin ja muut jatkoivat matkaa kohti Rabattia lastin kanssa. Monika ja Mustafa vuokrasivat meille huoneen omasta kodistaan Medinan alueelta. Saimme neljäkerroksisen talon ylimmän kerroksen huoneen. :D Oli kyllä aika kokemus seikkailla vanhan kaupungin pikkuisia kujia, ostella ruokaa pienistä kojuista ja herätä joka yö puoli neljältä, kun viereisestä minareetista alkoi kuulua järkyttävä hoilotus. :)

Tiistaista torstaihin työskentelimme lastenkodilla. Aleksin oli tarkoitus tehdä remonttihommia, mutta loppujen lopuksi sellaista työtä ei ollutkaan tarjolla, joten Aleksi teki samoja hommia kuin Jossukin. Syötimme vauvoja, leikimme niiden kanssa, kävimme ulkona kävelyllä ja olimme mukana isompien lasten kerhossa. Lastenkoti on Tangerin sairaalan vieressä ja perustettu siksi, että äidit hylkäsivät aviottomat lapset sairaalaan kunniansa tähden. Nytkin suurin osa lapsista oli juuri näitä aviottomia lapsia. Yhteensä lastenkodissa oli lapsia noin 50, 12 ihan pientä vauvaa, 12 vähän isompaa ja loput olivat sitten isompia lapsia. Vanhin taisi olla joku 13. Suurin osa vauvoista adoptoidaan, vain kehitysvammaiset jäävät lastenkotiin ja kaikki isommat lapset olivatkin kehitysvammaisia. Jäätiin miettimään, että mitähän heille tapahtuu sitten, kun aikuisiksi kasvavat?

Lastenkodissa työskentely oli suurin ja merkittävin asia tuolla Marokon matkalla. Kyllä sitä itku pääsi monta kertaa ja Herran puoleen huokailtiin niitä pieniä katsellessa. Lastenkodilla on sen verran työntekijöitä, että perustarpeet saadaan hoidettua, mutta muuten vauvat ovat omissa sängyissään ja virikkeitä ei juurikaan ole. Sen kyllä huomasi, sillä isommatkaan vauvat eivät juuri reagoineet, naurua ei kuulunut oikeastaan ollenkaan. Torstaina veimme isompia vauvoja ulos rattailla ja kaksi lasta (noin 8-9 kk) olivat ensimmäistä kertaa  elämässään ulkona! Siinä esimerkki siitä, kuinka hoitajilla ei oikeasti ole aikaa ylimääräiseen.

Huomattiin kuitenkin, että kosketusta ja läsnäoloa nämä lapset kaipaavat. Siksi pidimme sylissä, silitimme ja pussailimme (tai Jossu pussaili) lapsia mahdollisimman paljon. Viimeisenä iltana Jossu otti syliinsä yhden kuusivuotiaan tytön, joka ei  osannut puhua ollenkaan. Jossu heijasi tyttöä kuin pientä vauvaa, silitteli tukkaa ja piti mahdollisimman lähellä. Tytöstä näki, kuinka hän nautti ja oli todella raastavaa laskea tyttö alas, kun piti lähteä. Mutta toivotaan, että tyttö sai kokea edes vähän rakkautta ja lämpöä. Lastenkodista ei ikävä kyllä ole kuvia, koska niitä ei saanut ottaa.

Torstai-iltana lähdimme sitten Tangerin satamasta Tariffaan, Espanjan puolelle. Laivamatka ei ollut sen mukavampi kuin tullessakaan, mutta päästiin perille kuitenkin. Yötä vasten ajoimme Fuengirolaan ja nukkumaan päästiin noin kahden aikaan yöllä.

Marokon maisemaa

Ravintolan näköaloja

Kattoresidenssimme osittain näkyy ylhäällä

Medinan katuja

Aleksi bazaarissa

Frituras = kaikenmaailman merenelävät samalla lautasella

Odottelemassa laivaa

Satamasta

Laivan bulgarialainen perämies. Vasemmalla. 

Nyrkkisääntö Marokkoon matkustaville:
Tyhjillä autoilla ei ajeta!

Valaisinasennus pohjois-afrikkalaiseen tyyliin

Siukkista ja sillee: J & A